Post by Raimo on Feb 6, 2014 10:19:14 GMT 2
Noniin!
Lährimme poikien kans oikee mettäretkelle tarkootuksena kaataa se iso kaato: hirvi, jos muuan toinenkin. Reissuhun lährettihin hyvin varustautuneena, oli leiliä ja rinkkaa (itte varasin myös taskumatin varuuksi). No eihän siinä ollu muutaku eräkämpältä porukalla käyreskellen eteenpäin, matkassa oli siis minä, Taalokan Erkki, Muonion Olavi, Ratamäen Seppo ja uutena poikana Timo Välinen. Jokahittella kivääri ja puukkoo kantamuksien lisäksi, sekä kaks koiraa mukana. Aurinko paistoo aamupäivällä koriasti joten ei sitten välitetty ottaa muutaku kevyt vaatetus mukahan.
Kokeneitä erämiehiä kun oltihin liki jokaanen, ei siinä kauaa menny kun ensimmäisen saalihin jäljille päästiin. Puolen tunnin jäljittämisen jälkeen päädyttiin joenrannalle, ja paljastuikin että jäljet oli jättänyt joku hippi hirvimonoot jalas. Saatanan pitkätukka. No, tekevälle sattuu ja ammuttiin varootuslaukaus nii johan se kotiansa luikki siitä perkele. Vahingos tais jalkaan luoti osua, en takuuseen kyllä mene, mutta takaasin se ei ainakaan oo tulos, se on vissi ja varma se. Justihin alkanu sarekkin varmaan sitä rupes hätyyttämähän, ittellekki alko jo kylmä tulla kun teepairalla matkas, mutta taskumatti lämmitti mukavasti koleassa syyssäässä.
No mutta asiaan, siinä viinaspäissään alettiin jo olla, Timo varsinkin kun nuorimmaanen kuitenkin oli, ja matka hyvis merkeis jatku syvemmälle mettään ja soiselle alueelle, mihnä tiärettiin että ne karhut ja hirvet viihtyy kovastikkin. Nuatio pystyhyn ja viinaa, sitten Olavi oli kuulevinaan rätinää lähistöltä ja miähis otettiin pyssyt ja mentiin kattomaan että josko se saalis siälä rettelöö. Täs vaihees harmitti ku koirat oli kuallu aiemmin matkalla, mutta parhaamme koetettiin ja hissukseen lähestyttiin mahdollista petoa. No ei saatana siellähän se sama hippi oli sarvet pääs möyrimäs, ja sellaasia jumalattomia ääniä päästeli että kaikki mehtän eläämet ny kauas karkaa. No Erkki sitte raavaana miehenä meni niskavilloosta nostamaan sen ja veti kunnolla turpahan, ja nyt se lopultakin karkas kotiansa eikä enää jääny sinne mettän keskellä riahumaan. No sittenhän se vasta hyvä mäihä kävikin ku kuultiin selevää hirven jolkottelua lähimaastosta. Kiväärit tanas ahdistettiin kyseinen otus puiden väliin ja kiväärin kaunis laulu täytti ilman, hirvi kuali, mutta eihän siitä syötävää jääny ku parikymmentä luotia ympäri ruhoa. No, viinaahan viälä oli joten juatihin siitä pohjat ja lährettii kotio. Kallis reissu siitä meinas tulla kun koirat kuali ja oli lähellä ettei Timoki matkalle jääny, sammu keskelle suota ja meinas upota.
Kyllä metästys on hienoa, raikasta ilmaa ja terveellistä liikuntaa, ja maittavia ruokia!
Lährimme poikien kans oikee mettäretkelle tarkootuksena kaataa se iso kaato: hirvi, jos muuan toinenkin. Reissuhun lährettihin hyvin varustautuneena, oli leiliä ja rinkkaa (itte varasin myös taskumatin varuuksi). No eihän siinä ollu muutaku eräkämpältä porukalla käyreskellen eteenpäin, matkassa oli siis minä, Taalokan Erkki, Muonion Olavi, Ratamäen Seppo ja uutena poikana Timo Välinen. Jokahittella kivääri ja puukkoo kantamuksien lisäksi, sekä kaks koiraa mukana. Aurinko paistoo aamupäivällä koriasti joten ei sitten välitetty ottaa muutaku kevyt vaatetus mukahan.
Kokeneitä erämiehiä kun oltihin liki jokaanen, ei siinä kauaa menny kun ensimmäisen saalihin jäljille päästiin. Puolen tunnin jäljittämisen jälkeen päädyttiin joenrannalle, ja paljastuikin että jäljet oli jättänyt joku hippi hirvimonoot jalas. Saatanan pitkätukka. No, tekevälle sattuu ja ammuttiin varootuslaukaus nii johan se kotiansa luikki siitä perkele. Vahingos tais jalkaan luoti osua, en takuuseen kyllä mene, mutta takaasin se ei ainakaan oo tulos, se on vissi ja varma se. Justihin alkanu sarekkin varmaan sitä rupes hätyyttämähän, ittellekki alko jo kylmä tulla kun teepairalla matkas, mutta taskumatti lämmitti mukavasti koleassa syyssäässä.
No mutta asiaan, siinä viinaspäissään alettiin jo olla, Timo varsinkin kun nuorimmaanen kuitenkin oli, ja matka hyvis merkeis jatku syvemmälle mettään ja soiselle alueelle, mihnä tiärettiin että ne karhut ja hirvet viihtyy kovastikkin. Nuatio pystyhyn ja viinaa, sitten Olavi oli kuulevinaan rätinää lähistöltä ja miähis otettiin pyssyt ja mentiin kattomaan että josko se saalis siälä rettelöö. Täs vaihees harmitti ku koirat oli kuallu aiemmin matkalla, mutta parhaamme koetettiin ja hissukseen lähestyttiin mahdollista petoa. No ei saatana siellähän se sama hippi oli sarvet pääs möyrimäs, ja sellaasia jumalattomia ääniä päästeli että kaikki mehtän eläämet ny kauas karkaa. No Erkki sitte raavaana miehenä meni niskavilloosta nostamaan sen ja veti kunnolla turpahan, ja nyt se lopultakin karkas kotiansa eikä enää jääny sinne mettän keskellä riahumaan. No sittenhän se vasta hyvä mäihä kävikin ku kuultiin selevää hirven jolkottelua lähimaastosta. Kiväärit tanas ahdistettiin kyseinen otus puiden väliin ja kiväärin kaunis laulu täytti ilman, hirvi kuali, mutta eihän siitä syötävää jääny ku parikymmentä luotia ympäri ruhoa. No, viinaahan viälä oli joten juatihin siitä pohjat ja lährettii kotio. Kallis reissu siitä meinas tulla kun koirat kuali ja oli lähellä ettei Timoki matkalle jääny, sammu keskelle suota ja meinas upota.
Kyllä metästys on hienoa, raikasta ilmaa ja terveellistä liikuntaa, ja maittavia ruokia!
